Greenpeace-aktivisti Sini Saarela tunnetaan myös luontokartoittajana. Suomen Luonnon vuoden 2010 lokakuun numeron haastatteluun Saarela vastaili Ruotsin metsistä, jossa hän teki tuolloin kääpäkartoitusta.
Kuvaaja: Olli Manninen
Teksti: Johanna Mehtola
Greenpeace-aktivisti Sini Saarela tunnetaan myös luontokartoittajana. Suomen Luonnon vuoden 2010 lokakuun numeron haastatteluun Saarela vastaili Ruotsin metsistä, jossa hän teki tuolloin kääpäkartoitusta.
”Löysin hakkuu-uhan alla olevalta alueelta harvinaisen lutikkakäävän. Se on oikea tähtilaji, joka pelasti lopulta metsän hakkuilta”, kertoo Sini Saarela. Hän kartoittaa nyt kolmatta vuotta Ruotsin kääpälajeja, ja metsästä tavoitan hänet haastatteluunkin.
”Suomen, Ruotsin ja Norjan kääpälajisto on hyvin samanlainen. Norjassa niitä on vain määrällisesti vähiten.”
Käävät kertovat, missä tilassa metsä on ja mitä lajeja sinne voi mahdollisesti vielä tulla.
”Kun alkaa perehtyä kääpiin, niistä oppii joka päivä jotakin uutta. Maastohommissa olen nyt oppinut lukemaan metsää niin, että tiedän jo suunnilleen, mistä mitäkin lajia pitäisi löytyä.”
Käävät ovat Saarelan mielestä helppo, melko pieni lajiryhmä ja niitä oppii aika nopeasti tunnistamaankin.
”Käävät eivät juokse karkuun, ja niitä näkee metsässä ympäri vuoden. Ne ovat söpöjä persoonallisuuksia. Saman lajin sisällä eri yksilöiden ulkonäkö saattaa vaihdella paljonkin. Kaunein kääpä on rusokantokääpä. Se on oikea ilopilleri.”
Kääpiä nähdäkseen ei tarvitse mennä syvälle synkkiin metsiin. Riittää, että metsässä on lahopuuta. Helsingin keskuspuistossakin voi nähdä vanhalle metsälle ominaisia kääpälajeja.
Jos käävät alkavat kiinnostaa ja haluaisi tietää niistä enemmän, voi aluksi ottaa yhteyttä Suomen sieniseuraan. Toinen hyvä tapa on tutustua kirjallisuuteen. Saarela suosittelee Suomen sieniopasta (Kasvimuseo/WSOY 2006) ja Tuomo NiemelänKäävät-kirjaa (Norrlinia 2005).
”Se on maailman paras kääpäkirja. Myös ruotsalaiset kääpäkartoittajat käyttävät tätä suomalaista kirjaa tunnistusapuna.”
Kääpämetsään kannattaa mennä loppukesästä tai alkusyksystä. Toki talvellakin voi nähdä pystyrungoilla monivuotisia itiöemiä.
”Kääpien etsiminen on oikeaa aarrejahtia. Kun näkee, millainen metsä on, herää jo ajatus, että näitä ja näitä lajeja sieltä voisi löytyä. Sitten löytyykin yllätyksiä. Se on jännää”, Saarela sanoo.
Artikkeli on julkaistu Suomen Luonnossa 8/2010 Luontofriikin tähtihetki -juttusarjassa.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Kuvasin kookkaan käävän Tenholan Sillbölessä, Mikä kääpä se on? Kuinka suuri on suurin Suomessa koskaan mitattu kääpä? Tällä käävällä oli leveyttä 54 cm, joten se varmaan kuuluu suurimpien joukkoon.
