Millä kotimaisella nisäkkäällä on emon painoon verrattuna suhteellisesti suurin poikanen?
Mielenkiintoinen kysymys, johon vastaaminen saattaisi olla helppoa, jos olisi olemassa jonkinlainen biologisten ennätysten kirja! Koska sellaista ei ole käytettävissä, on pakko turvautua päättelyyn ja käsikirjatietoihin.
Ensiksi karsimme ehdokkaiden joukosta ne lajit, jotka säännöllisesti synnyttävät useamman kuin yhden poikasen kerrallaan. Seuraavaksi voimme mitä todennäköisimmin karsia ne lajit, joiden poikaset syntyvät avuttomina ”vauvoina”.
Jäljelle jäävät esimerkiksi hirvieläimet, joiden vasan on kyettävä nousemaan jaloilleen ja seuraamaan emoaan lähes välittömästi synnyttyään. Tarkastellaanpa poroa: noin 70–80 kiloa painava vaadin synnyttää useimmiten yhden vasan, jonka paino on 5–6 kiloa. Hyvä saavutus siis, mutta vasan paino on vielä selvästi alle kymmenesosa emon painosta.
Entäpä valaat, joiden poikasen eli ”vasikan” pitää heti synnyttyään kyetä sukeltamaan, seuraamaan uiden emoaan ja käymään pinnalla hengittämässä. On otaksuttavaa, että pieni valaslaji, pyöriäinen, kuuluu harvinaisena Suomen nisäkäslajistoon.
Pyöriäisen poikanen voittaakin painollaan selvästi poronvasan. Noin 40 kiloa painava pyöriäisemo pyöräyttääkin kerralla ”uppeluksiin” jopa 10-kiloisen jälkeläisen. Poikanen painaa siis noin neljäsosan emonsa painosta.
Yllättävästi mestariemo löytyykin lepakoiden joukosta. Joistakin lepakkolajeista tiedetään, että 3–8 grammaa painava emo kykenee synnyttämään jopa 1,5 grammaa painavan poikasen.
Naaraan paino vaihtelee kevätkesällä ravitsemustilan mukaan, mutta näyttää siis siltä, että emon painoon nähden suurimmat poikaset syntyvät lepakoille. Lieneekö kyseessä sopeutuma, joka takaa poikasten elinkyvyn emojen ehkä pitkienkin ravinnonhankintalentojen aikana?
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Matti Helminen vastasi Kysy luonnosta -palstan lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985-2015. Helmisen vastausaluetta olivat nisäkkäisiin liittyvät kysymykset.
Lepakoita on Suomessa 13 lajia, joista vain osan on havaittu talvehtivan oloissamme. Terhi Wermundsen kolusi miehensä Yrjö Siivosen kanssa lepakoiden talvehtimispaikkoja Suomessa ja Virossa vuosina 2002–2006.
En ollut aikaisemmin koskaan elämässäni nähnyt lepakoita, ja nyt sitten tuli mahdollisuus seurata pohjanlepakon kiipeämistä oven karmissa ihan lähietäisyydeltä.
Kesäasunnon vintiltä kuului korkeita vikiseviä ääniä, jotka voimistuivat syyskesään mennessä. Äänen aiheuttajaa ei löydetty. Lepakoita siellä lienee ollut, koska niitä nähdään rakennuksen ympärillä lennossa usein. Voisiko vikinä olla lepakoiden ääntä?
Kun kesäasukkaat saapuvat mökeilleen, monet mökkipihan vakioasukkaat ovat jo täydessä touhussa. Kun yölämpötila nousee yli viiden asteen, ensimmäiset pohjanlepakot lähtevät saalistamaan, sillä hyönteiset ovat jo lennossa.
