Lehtohepokatin löytäminen pihapensaasta on aina elämys. Komean näköinen ja kokoinen otus ei näyttäydy mielellään, ja sirityksen paikallistaminenkin on vaikeaa.
Lehtohepokatin siivet ulottuvat pitkälle takajalkojen ”polven” taakse. Kuva: Jyrki Normaja / Vastavalo
Teksti: Heikki Vasamies
Lehtohepokatin (Tettigonia viridissima) löytäminen pihapensaasta on aina elämys. Komean näköinen ja kokoinen otus ei näyttäydy mielellään, ja sirityksen paikallistaminenkin on vaikeaa.
Tuntomerkit: Hepokatin erottaa heinäsirkoista muun muassa pitkistä tuntosarvista. Lehtohepokatti on kookas hepokatti. Pitkälle takajalkojen taakse ulottuvat siivet erottavat lajin lähisukulaisesta idänhepokatista ja tasaisen vihreä väritys niittyhepokatista.
Elinympäristö: Puistoissa, pihoilla, puutarhoissa ja pellonreunoilla. Usein korkeallakin lehtipuussa tai pensaassa.
Lisääntyminen: Muninta alkusyksyllä, munat talvehtivat maassa lepotilassa useita vuosia odottaen sopivia kuoriutumisoloja.
Tiesitkö? Hepokateilla on voimakkaat puruleuat, ja ne syövät sekä kasveja että hyönteisiä. Hepokatit ovat aktiivisia yli kymmenen asteen lämpötilassa. Sää ja lämpötila vaikuttavat niiden siritysaktiivisuuteen.
Kuuntele lehtohepokatin siritystä:
Ääni: Sami Karjalainen / Suomen heinäsirkat ja hepokatit
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Lehtohepokatin löytäminen pihapensaasta on aina elämys. Komean näköinen ja kokoinen otus ei näyttäydy mielellään, ja sirityksen paikallistaminenkin on vaikeaa.