Viime vuosisadan lopulla harvinaistunut peltopyy oli maaseudulla läheinen kuin kotieläin. Nyt kanta on jälleen vahvistumassa.
Peltopyyllä on loistava suojaväri syksyisessä heinikossa. Kuvat: Samuli Haapasalo.
Teksti: Samuli Haapasalo
65/100
Ihmisen ja luonnon vuorovaikutus on vanhassa maaseutuyhteiskunnassa ollut monasti hyvinkin läheistä ja harmonista – vaikka monesti myös päinvastoin.
Kaunis esimerkki on peltopyy, joka on asustanut talvisin ei ainoastaan maatalon pihan kuusiaidan alla vaan monasti saanut suojaa tuulta ja tuiskua vastaan pihapiirin maapohjaisista rakennuksista. On pyrähdetty rakennusten alle ja pujahdettu rakennuksiin raolleen jätetyistä ovista tai oven alta. Samalla on löytynyt hengenpitimeksi jyviä ja muuta syötävää. Ja jyviä on toki myös pantu tarjolle peltopyille.
Peltopyyn pyrstön oranssinruskeat värit näkyvät selkeästi lennossa.
Viron länsiosissa on aikojen kuluessa kehittynyt maatalon rakennus, ”reheelamu”, riihiasumus. Riiheen, jossa alkujaan myös asuttiin, jatkettiin myöhemmin keittiö ja tupa, ehkäpä kamarikin. Riihen eteisestä (rehealune) ajettiin läpi hevosilla ja rattailla kun tuotiin viljaa puitavaksi tai heinää ylisille. Lehmät ja hevoset saattoivat käyttää talvella riihenalusta navetan tapaan. Ja tämä maapohjainen ja helppopääsyinen rehealunen on paikka, jossa tarjottiin tai tarjoutui sija myös peltopyylle. Peltopyy olikin läheinen kuin kotieläin.
Kaksi peltoaukeiden asukasta: rusakkojänis – kieli vyön alla – ja peltopyypariskunta kohtaavat kesäaamuna, mutta ei jänis paljon korvaansa lotkauta.
Viime vuosisadan loppua kohti peltopyykanta harveni harvenemistaan Suomessa, mutta nyt se on ilahduttavasti vahvistunut. Levinneisyysalue kattaa erityisesti koko Pohjanmaan, Satakunnan, pääosin Varsinais-Suomen sekä itäisen Uusimaan ja Kymenlaakson.
Peltopyyt kerääntyvät talvisin monikymmenpäisiinkin parviin, jos kanta on vahva. Samoin poikueet ovat isoja. Avoimilla mailla elävinä peltopyyt ovat myös alttiina eri saalistajille. Vaarana on joutua muun muassa kanahaukan kynsiin. Toisaalta peltopyyt ovat taitavia kätkeytymään kuusiaitojen alle, lumeen, kivirovikoihin, ojapuskien suojiin ja vaikkapa juuri noiden vanhojen maatalousrakennusten vaiheille.
Emo tarkkailee peltotien reunassa ja ääntelee poikasille heinikkoon varoitukset ja piiloutumisohjeet.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuvaa mielellään lintuja ympäristössään sekä niiden kevät- ja syysmuuttoa, maisemia, miljöitä ja tunnelmia.
Julkaisee havaintojaan luonnosta Suomi 100 -juhlavuoden ajan. Kuva: Pekka Nurminen
Jotenkin kaikki kohtaamiset lapinpöllön kanssa ovat kovin mieleenpainuvia, tunnelmallisia. Pöllön äänetön lento, tuijottavien silmien päättäväisyys, iso pyöreä pää ja koristeelliset naamakuviot luonnehtivat mitä aidointa metsien lintua – aika harvalukuista.