Tien varsilla on lukuisia liikenteen tappamia supikoiria. Mikseivät ne kelpaa variksille?
Kuva: Jukka A. Lång / Wikimedia Commons
Teksti: Matti Helminen
Tien varsilla on lukuisia liikenteen tappamia supikoiria. Mikseivät ne kelpaa variksille?
Näyttää siltä, että erityisesti nuoret supikoirat ovat alttiita jäämään autoliikenteen ruhjottaviksi. Kuolleiden supikoirien määrä vilkasliikenteisten teiden varsilla voi periaatteessa johtua kahdesta syystä. Yksinkertaisin selitys on se, että supikoiria on paljon ja että nimenomaan nuoret yksilöt joutuvat syksyn ja talven lähestyessä etsimään itselleen uutta elintilaa ja ylittämään jopa moottoriteitä.
Supikoirallahan on tien ylitykseen täysin sopimaton tapa suojautua vaaratilanteissa: se jää makaamaan paikalleen ja leikkii kuollutta. Sillä tavalla se ilmeisesti saa monen petoeläimen menettämään kiinnostuksensa saalistamiseen. Keskellä ajotietä se ei totisesti auta vaan merkitsee tahatonta itsemurhaa.
Toinen mahdollinen selitys on, että kuolleiden supikoirien raadot säilyvät tien poskessa pitempään kuin esimerkiksi metsäjäniksen, rusakon tai jonkin linnun jäänteet. Harvoin todellakin näkee variksia, harakoita tai muita terveyspoliiseja supikoiran raadosta kamppailemassa. Eivätkä kuolleet supikoirat näytä häviävän edes yön aikana, jolloin ketut ja muut raatoja syövät nisäkkäät liikkuvat ja kuljettavat löytönsä parempaan talteen.
Varmaa selitystä ei ole sille, miksi kuolleet supikoirat ovat vähemmän suosittua ravintoa kuin esimerkiksi jäniseläinten raadot. Supikoira haisee ihmisen nenässä pahalle, mutta eiväthän linnut yleensä hajua pelkää! Toinen syy voi olla supikoiran sananmukainen paksunahkaisuus, joka vaikeuttaa kuolleen eläimen käyttämistä ravinnoksi. Jos parempaakin ruokaa on tarjolla, variksenkaan ei kannata tuhlata voimiaan sitkeän nahkapussin repimiseen.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Matti Helminen vastasi Kysy luonnosta -palstan lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985-2015. Helmisen vastausaluetta olivat nisäkkäisiin liittyvät kysymykset.
Asun omakotitalossa, jonka tontti on louhikkoinen. Sinne on pesiytynyt supikoira. Onko supikoira vaaraksi siileille? Ainakin viime kesänä siilejä oli perin vähän.
Kävelen hiljalleen, äänettömästi, puoliksi umpeenkasvaneella polulla Sipoossa. Hiljainen syksyinen aamupäivä, viime viikon perjantai. Taivaalle noussut aamusumu pehmentää valon. Yhtäkkiä joku katsoo minua suoraan silmiin aivan edessäni.
Odottelin kieli pitkällä karviasmarjojen kypsymistä puutarhassani. Pettymys olikin suuri, kun kaikki juuri kypsyneet marjat hävisivät pensaastani yhtenä yönä. Kuka tai mikä kävi varkaissa?
Meillä oli Somerolla entisen navetan alla supiperhe. Pentuja oli laskujemme mukaan ainakin yhdeksän. Aluksi pennut olivat kovin arkoja, mutta tottuivat päivän mittaan meihin, varsinkin kun veimme niille murskattua perunaa syötäväksi. Seuraavana päivänä pentue oli hävinnyt. Oliko emo vaihtanut pesäpaikkaa vai olivatko pennut äkkiä itsenäistyneet?