Lapinpöllöjä runsaasti eteläisessä Suomessa - muuttaa myyrien perässä
Yleensä pohjoisessa viihtyviä lapinpöllöjä on tavattu joulu-tammikuussa poikkeuksellisen etelässä. Havaintoja on tullut muun muassa Helsingin Viikistä sekä Lahdesta, Kouvolasta ja Pälkäneeltä.
Kuva: Raija Kokkola / Havaintokirja
Teksti: Annakaisa Vänttinen
Yleensä pohjoisessa viihtyviä lapinpöllöjä on tavattu joulu-tammikuussa poikkeuksellisen etelässä. Havaintoja on tullut muun muassa Helsingin Viikistä sekä Lahdesta, Kouvolasta ja Pälkäneeltä.
Birdlifen tiedottaja Jan Södersved kertoo, että lapinpöllöjä on havaittu tänä talvena tavanomaista enemmän.
Lapinpöllöhavainnot joulukuussa 2017.
Myös pääkaupunkiseudulle harhautuu lapinpöllöjä silloin tällöin pöllöjen vaellusten yhteydessä.
– Esimerkiksi talvella 1983–1984 todettiin hyvin laajamittainen lapinpöllöjen vaellus, jolloin niitä havaittiin pääkaupunkiseudullakin kymmeniä, Södersved muistaa.
Lapinpöllö elää taigavyöhykkeen havumetsissä ja käyttää ravinnokseen ainoastaan myyriä. Myyräkantojen vaihtelun vuoksi se joutuu muuttamaan pesimäseudulta toiselle.
– Pöllöjen vaellus on yleensä merkki ravintokadosta lähtöalueella. Siihen viittaa tällä kertaa sekin, että myös hiiripöllöjä on saapunut runsaasti eteläiseen Suomeen. Myyräkanta ei ehdi nousta vielä ensi kesään, joten kesä lienee huono pöllöille ainakin niillä alueilla, joilta pöllöt ovat saapuneet.
Myös paksu ja kova jäinen lumipeite vaikeuttaa pöllöjen ravinnonhakua ja saa ne liikekannalle.
Mistä etelään saapuneet pöllöt ovat tulleet?
– Emme tiedä varmaksi, mutta todennäköisesti ne ovat saapuneet idästä maamme rajojen ulkopuolelta. Ne voivat vaeltaa eri suuntiin pitkiäkin matkoja, Södersved sanoo.
Suurikokoinen lapinpöllö on toiseksi suurin pöllömme. Normaalisti se pesii Itä- ja Pohjois-Suomessa ja valitsee elinpaikakseen usein vanhat kuusi- ja sekametsät. Lapinpöllö pesii huhti-heinäkuussa ja munii vanhaan haukanpesään tai keloon kolmesta kuuteen munaa, joita naaras hautoo kuukauden päivät.
Lapinpöllö voi saalistaa myyräateriaa myös päivisin, ja talvella se pystyy pitkillä jaloillaan nappaamaan myyrän kinoksesta jopa kymmenien senttien syvyydestä.
Lapinpöllön soidinääntä voi kuulla keväällä, mutta ääni kantaa vain puolisen kilometriä.
Kuuntele ääninäyte täällä:
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon verkkotuottaja kehittää suomenluonto.fi-sivustoa ja kirjoittaa sivuille arjen havaintoja ympäristöstä, ekologisesta elämäntavasta ja kuluttamisesta.
Jotenkin kaikki kohtaamiset lapinpöllön kanssa ovat kovin mieleenpainuvia, tunnelmallisia. Pöllön äänetön lento, tuijottavien silmien päättäväisyys, iso pyöreä pää ja koristeelliset naamakuviot luonnehtivat mitä aidointa metsien lintua – aika harvalukuista.
Etelä-Suomessa kannattaa nyt pitää silmänsä auki hiiripöllöjen varalta. Nämä tuikeailmeiset kaverit ovat tänä syksynä liikkeellä poikkeuksellisen aikaisin.
Pyydystimme liiteristämme Kiskosta pikkunisäkkäitä. Mikä kuvassa olevista on myyrä ja mikä hiiri? Itse veikkaisin, että ylin on metsämyyrä. Miten suuri mahdollisuus on sairastua myyräkuumeeseen? Entä tartuttaako myös metsähiiri tautia?
