Viherpeippo runsastui Suomessa voimakkaasti viime vuosisadan lopulla, mutta yllättäen kanta romahti kymmenisen vuotta sitten puoleen aiemmasta.
Leikkiä vai kiistaa, viherpeipot lintujen ruokintapaikalla. Kuvat: Samuli Haapasalo
Teksti: Samuli Haapasalo
Viherpeippo on vähän oudon näköinen tapaus pohjoiseen luontoon: erityisen vahva nokka, vihreä lintu, selkä tummemman, vatsa vaaleamman vihreät. Jotenkin viherpeipon naama tuntuu ilmeeltään kuin vihaiselta, vähintään totiselta. Carduelis-sukuun nykyään luettuna viherpeippo on serkkuihinsa tikliin, urpiaiseen ja vihervarpuseen nähden myös isompi ja rakenteeltaan jykevämpi.
Kovin nopeasti viherpeippo ensin valloitti koko Suomen ja runsastui voimakkaasti viime vuosisadan jälkipuoliskolla, Lapin kyliä myöten. Painopiste on kyllä eteläisessä osassa maata.
Mutta sitten ainakin osin lintulaudoilta leutoina, märkinä talvina saatu alkueläimen aiheuttama epidemia iski voimakkaasti viherpeippoon vuosina 2008 ja 2009 ja kanta romahti puoleen. Vaiva lienee ohitettu, mutta kanta tuntuu jääneen selvästi aikaisempaa alempiin lukuihin. Tämän vahvistavat mm. pihabongauksen laskeneet havainnot. Silti se oli vuonna 2018 laskennassa 13. Viherpeippo onkin mielenkiintoinen seurantatutkimuksen kohde: mikä on kannan kehitys lähivuosina. Talvehtivia viherpeippoja voi tarkkailla koko maassa, vaikka suurin osa muuttaakin Itämeren eteläosan maihin.
Viherpeippo saattaa pesiä jopa kolmekin kertaa vuodessa, keväästä sydänkesään. Muuttava osa kannasta palaa jo varhain keväällä. Silloin kuuluvin ”laulun” osa on karhea ryystäisy järripeipon tapaan.
Viherpeippo on lähellä, kulttuurihakuinen, mutta silti se aina pitää etäisyyden ja on valpas. Usein se valitsee pesäpaikan pihapuista ja puistoista.
Kannattaa katsoa juttuja sekä kuvia vihervarpusesta ja keltasirkusta, jos haluaa vertailla näitten kolmen, väreiltään toisiaan jonkin verran muistuttavien ja pihalla piipahtavien lajien tuntomerkkejä.
Viherpeipon tunnistaa vahvasta nokastaan ja vihreästä höyhenpuvusta.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja.
Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Jalohaikaran ensimmäinen pesintä Suomessa oli vain ajoituskysymys, sillä niiden vierailut Suomenlahden pohjoispuolella ovat yleistyneet selvästi viime vuosina.
Gotlannissa kelpaa lintuharrastajan lomailla. Siivekkäitä voi havainnoida maisemamatkailun lomassa ja kulttuurikohteeksikin löytyy museollinen lintumaalari Lars Jonssonin töitä.