Saariselällä elokuun alussa porot jäivät juoksemaan hermostuneina ympärillemme. Kolme isosarvista hirvasta seurasi meitä vain kymmenen metrin etäisyydellä. Kun pysähdyin lisäämään vaatteita, eläimet käänsivät takapäänsä meihin päin ilmeisesti valmiina potkimaan. Voiko poro hyökätä ihmisen kimppuun ja miten sen saa parhaiten karkotettua luotaan?
Teksti: Ilkka Koivisto
Saariselällä elokuun alussa porot jäivät juoksemaan hermostuneina ympärillemme. Kolme isosarvista hirvasta seurasi meitä vain kymmenen metrin etäisyydellä. Kun pysähdyin lisäämään vaatteita, eläimet käänsivät takapäänsä meihin päin ilmeisesti valmiina potkimaan. Voiko poro hyökätä ihmisen kimppuun ja miten sen saa parhaiten karkotettua luotaan?
Porokokemusteni enemmistö on kotoisin Korkeasaaren eläintarhasta. Siellä eivät urosporot olleet ihmisiä kohtaan hyökkääviä, mitä pidin mahdollisena loka–marraskuussa kun porouroksien uho on kiima-ajan huippuvaiheessa vahvimmillaan. Porojen kiima-aikaa tavataan sanoa rykimiseksi.
Kyselin lisävalaistusta poroasiantuntija Timo Helteeltä. Hän kertoi, että samana päivänä Kuusamossa poro oli hyökännyt ihmisen kimppuun ja ikäviä seuraamuksia oli koitunut (ilmeisesti myös porolle).
Timo Helteen mukaan vastaavaa sattuu silloin tällöin ja ilmeisesti kaikissa tapauksissa hyökännyt porohirvas on viettänyt lapsuutensa ihmisen seurassa ja siten omaksunut lajikumppaneikseen myös kaksijalkaiset.
Tästä leimautumisesta poro ei ole päässyt varttuneemmallakaan iällä ja suhtautuu kiimassa ihmiseen kuin kilpailijaan, etenkin kun hormonien paljous sekoittaa pään.
Kysyjän säikäyttäneet kokemukset poroista osuvat aikaan jolloin kiima on vasta alullaan. Porojen elkeet saattoivat olla kiimaa enteilevää tavallista suurempaa uteliaisuutta mutteivät tosivakavaa kiimakiukkua.
Takapuolen kääntäminen ei suinkaan enteile, että kohta aletaan tarjoilla ”takavasaraa” eivätkä kiimassa äkäilevät porourokset uhkaile toisiaan juosten pää ja häntä pystyssä. Ne astelevat korostetun hitaasti pää alhaalla aivan samoin kuin muidenkin hirvieläinlajien urokset. Silmänvalkuaiset vain muljahtelevat.
Tosissaan olevaa, ihmistä kunnioittamatonta urosporoa tuskin pystyy karkottamaan tavallisen tunturivaeltajan keinoin. Parasta on astella poispäin poroa nopeammin askelin. Se ei lähde takaa-ajoon vaan etsii edelleen vastusta sarviensa kärjille.
Porojenkin joukossa saattaa tietenkin olla häiriytyneitä, esimerkiksi sellaisia, joiden hormonitoiminta ylittää kaikki kohtuuden rajat.
Poroista on todella harvoin vakavaa uhkaa vaeltajan turvallisuudelle. Mutta jos porojen utelias käytös alkaa pelottaa, on parasta vain siirtyä riittävän etäälle.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
