100 päivää luonnossa: Tiaismetsän kylmä talvipäivä
100 päivää luonnossa -sarja esittelee havaintoja luonnosta 100-vuotiaan Suomen juhlavuoden ajan. Sarjan neljännessä osassa vierailemme pakkaspäivän viilentämässä tiaismetsässä.
Tiaiset ovat aidoimpia talvilintujamme. Osa sinitiaisista tosin vaihtaa biotooppia ruovikoihin, talitiaiset siirtyvät paljolti kylille, mutta töyhtötiainen, hömötiainen ja lapintiainen asuvat aina metsässä eikä kuusitiainenkaan vaella kuin harvoina vuosina. Kaikki tämänpäiväisen jutun linnut kuvasin runsaan tunnin aikana Sipoossa viime torstaina. Se kertoo, että monta kaunista voi hyvällä onnella tavoittaa kauniin pakkaspäivän hetkessä suomalaisessa metsässä.
Tiaiset ovat sopeutuneet hyvin lyhyeen talvipäivään ja kylmyyteen. Kuitenkin erityisen kylmät talvet verottavat myös tiaiskantaa, varsinkin jos kylmät osuvat vuoden lyhyimpiin päiviin. Selviytymistä vaikeuttaa vielä, jos havupuiden oksien pinta jäätyy. Tuimat tuuletkin kysyvät paljon energiaa.
Syksyllä tiaiset keräävät hyönteisiä, hämähäkkejä ja siemeniä talven varalle kaarnanrakoihin, jäkälien piiloon tai neulasten väliin. Näin ne varautuvat talveen. Uudempi tutkimus kertoo, että ne muistavat kätkönsä. Ensimmäisessä kuvassa hömötiainen miettii kunnon pakkasessa männynoksalla, tuohonko olen varastoinut? Ainakin siinä näyttäisi olevan erinomaisia piilopaikkoja. Silti läheinen talviruokintapaikka on hyvä apu hömppärillekin. Yksi konsti sillä on vielä: hömötiainen pystyy laskemaan ruumiinlämpöään useilla asteilla energian säästämiseksi talviyönä. Kuusitiaiset ahtautuvat usein yhteiseen talvikoloon tai vieri viereen oksalle.
Ihastuttava töyhtötiainen selviää aitona paikkalintuna läpi talven ja aloittaa pesintänsäkin jo huhtikuun alussa, usein vielä hankien aikaan. Tämän aivan oman näköisensä linnun sopeutuminen talveen on ilahduttavaa ja kiehtovaa.
Tässä kuvassa sinitiainen värisyttää ihoaan ja tuottaa oksalla istuessaankin lämpöenergiaa 20 asteen pakkasessa.
Neljännessä kuvassa on hauska kohtaaminen. Pyrstötiainen, joka on aina liikkeessä, on taas saapunut ruokintapaikalle kun sen edestä livahtaa puun runkoa myöten ylös puukiipijä, ravinnonhankinnan spesialisti. Osa puukiipijän kannasta muuttaa, mutta osa talvehtii ja selviää yli talven lähinnä hyönteisillä ja hämähäkeillä, joita se hakee käyrällä nokallaan kaarnanraoista. Myös puukiipijä on oppinut ruokinnalle, tali on sillekin hyvä vararavinto pakkasessa.
Tikat ovat myös talviruokintapaikan vakioasiakkaita, tässä harmaapäätikkanaaras uuden lumen ja iltavalon kirjaamassa metsässä.
Ja kun lyhyt talvipäivä kääntyy iltaan ja aurinko heittää viimeiset, kauniit punaruskeat sävynsä metsään, tulee pienen pyrstötiaisenkin höyhenpeitteen alla olla riittävästi energiaa yli pitkän ja kylmän yön.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuvaa mielellään lintuja ympäristössään sekä niiden kevät- ja syysmuuttoa, maisemia, miljöitä ja tunnelmia.
Julkaisee havaintojaan luonnosta Suomi 100 -juhlavuoden ajan. Kuva: Pekka Nurminen
