Nyt on otollinen aika lähteä liito-oravaretkelle. Keväällä lumien juuri sulettua liito-oravan jätöksen näkee puun juurelta, kun vähän aikaa harjaannuttaa silmiään.
Kuva: Risto Ruuska / Ikkuna Suomen Luontoon
Teksti: Maura Haimola
Nyt on otollinen aika lähteä liito-oravaretkelle. Keväällä lumien juuri sulettua liito-oravan jätöksen näkee puun juurelta, kun vähän aikaa harjaannuttaa silmiään. Heti kun aluskasvillisuus alkaa kasvaa, jätökset peittyvät näkyvistä, ja kesällä papanoita on lähes mahdotonta löytää. Parasta bongausaikaa kestää vain noin toukokuun loppuun.
Liito-oravan papana on riisinjyvän kokoinen ja näköinen pötkäle, joka talvella on väriltään vaaleanruskea tai sinapinkeltainen. Hangella papana voi loistaa kullankeltaisena. Sen löytää parhaiten tarkkailemalla muotoa: se on pyöreämpi ja pehmeämpi muodoltaan kuin havunneulaset ja oksanpätkät.
Kuva: Maura Haimola
Parhaita liito-oravaretkikohteita ovat kuusivaltaiset sekametsät, joissa on vanhoja haapoja. Haapa on liito-oravan suosikkipesäpuu, joten haapojen juuret kannattaa katsella tarkkaan. Liito-orava käyttää pesinään mieluiten vanhoja tikankoloja, ja sillä on pesiä useissa puissa samaan aikaan. On liitäjä tehnyt joskus pesän rakennuksen ullakolle tai sille rakennettuun pönttöönkin.
Papana puun juurella ei välttämättä tarkoita, että puussa on pesä. Orava on voinut vain levähtää puussa ohiliitomatkallaan. Näidenkin puiden paikannus on tärkeää, sillä uhanalaisen ja luonnonsuojelulailla tiukasti suojellun harmaaturkin levähdys- ja lisääntymispaikatkin ovat suojeltavia.
Papanahavainnot kannattaa ilmoittaa paikalliseen Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukseen (ELY). Tärkeää on tietää puun koordinaatit. Koordinaatit saa kätevästä kännykällä, jossa on gps, tai sitten ne voi hakea vaikka Maanmittauslaitoksen Kansalaisen karttapaikan ilmakuvien avulla.
Suloista otusta itseään on vaikea bongata, se liikkuu lähinnä öisin ja on varsin hiljainen menijä. Silti liito-oravan yhdenkin papanan löytäminen on jännittävää: liito-oravan levähdyspaikkaakaan ei saa tuhota. Jätöksiä kannattaa myös etsiä joka kevät, sillä uudet oravasukupolvet joutuvat metsikköjen verkoston muuttuessa etsimään uusia reittejä.
Liito-orava on levinnyt koko maahan Lappia lukuun ottamatta ja saattaa viihtyä myös asutuksen lähellä. Euroopan unionin alueella liito-oravia asuu vain Suomessa ja Virossa. Liito-oravan pahin uhka on sen elinalueiden pirstoutuminen.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Kirjoittaa suomenluonto.fi-sivuille ajankohtaisista ympäristöaiheista ja luontohavainnoista. Kiinnostunut luonnon esiintymisestä kielessä, viihteessä, taiteessa ja medioissa.
Kolmen hengen Stingray-malli vaatii huolellisen pystytyksen, mutta palkitsee mukavilla unilla. Kylmällä säällä nukkujan alle kannattaa varata kaksi makuualustaa.
Metrolla metsään on Elli Keisteri-Sipilän uutuuskirja, joka esittelee Helsingin metroasemia ympäröivän luonnon ja vinkkaa erilaisia retkikohteita puistoista kinttupolkuihin. Haluan nähdä omin silmin, millainen retki metrosta voi alkaa, joten tässä heinäkuussa menen metsään kolmelta eri asemalta Keisteri-Sipilän kirja oppaanani.
Vaikka Tiilikkajärven upeat hiekkarannat, kauniit harjuniemet ja upeat aapasuot antavat parastaan kesällä, myös kansallispuiston talvinen luonto tarjoavat upeat puitteet retkeilyyn.
