Emäsalon Varlaxuddenissa on jo ripaus enemmän kevättä kuin sisämaassa.
Kuva: Johanna Mehtola
Tie halki Porvoon Emäsalon saaren on jo pieni retki ennen saapumista Varlaxuddenin ulkoilualueelle, jota hallinnoi Uudenmaan virkistysalueyhdistys.
Vanhan kylän ympärille on noussut paljon uudisrakennuksia ja tuon tuosta meri melkein lipoo tien penkkoja. Jo auton ikkunasta näen isokoskelopariskunnan seisoskelevan jäälautalla lahdenpohjukassa, ja hetken päästä ohitan rantakivellä kapteenimaisena seisovan merilokin. Kevättä alkaa totta tosiaan olla jo ilmassa.
Melkein tien päässä, juuri ennen Emäsalon kärjen luotsiasemaa ja puolustusvoimien aluetta, Emäsalontie 1420 kohdalla on pieni kyltti vasemmalle: Varlaxudden. Kohdalla on myös bussipysäkki ja tänne pääsee myös bussilla Porvoosta. Tilavan parkkipaikan reunalla on infotaulu karttoineen. Ohuessa lumikerroksessa näkyy jalanjälkiä kohti rantaa, joten polku on helppo löytää.
Kuva: Johanna Mehtola
Puiden välistä pilkistää Suomenlahti, ja pian korva erottaa aaltojen kohinaa. Meri on jään kahleista vapaa ja leppoisa tuuli tuutii laineita. Kuin tilauksesta harmaa pilviverho avautuu ja muutama auringonsäde tavoittaa rantakalliot.
Tähyilen kiikarilla ulommas ulapalle ja saan silmilleni tehokasta valohoitoa: aurinko paistaa siellä täydeltä terältä ja säteet värjäävät mereen kirkkaan kiilan.
Varlaxudden on oiva paikka olla todistamassa lintujen kevätmuuttoa. Nyt taivaalla on kuitenkin vielä hiljaista: lokkeja ja variksia viuhahtelee ohi harvakseltaan. Kauempana ulapalla toisiaan kirittävät kaksi merimetsoa.
Birdlifen Tiira-lintuhavaintosivuilta selviää, että Emäsalon kärjessä on retkeni aikoihin nähty muuttolinnuista jo esimerkiksi alleja, tukkakoskeloita ja merihanhia.
Silmä lepää kaukaisessa horisontissa, sillä tästä alkaa Suomenlahden ulkosaaristo.
Rantaviivaa peittävät pyöreiksi hiotuneet kivet. Niitä pitkin voi astella alueen eteläisille kallioille, joille tuuli puhaltaa avoimelta meren selältä. Se tuo tullessaan kesältä tutun tuoksun: rakkolevää, jota on ajautunut edellissyksynä rantaan pieniksi valleiksi asti. Sitä on rantakivien välissä paksuna pehmeänä mattona, joka on paljastunut jo lumen alta. Vedän syvään henkeä ja suljen silmäni. Aaltojen pehmeä rytmi rantaviivaa vasten on rauhoittavaa.
Varlaxuddenin kaikkia 12 hehtaaria ei vielä tällä yhdellä käynnillä koluttu. Tänne palaan viimeistään kesällä.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suojaisesta lahdenpoukamasta avautuu näkymä vanhaan luotsi- ja kalastajakylään. Viiden neliökilometrin kokoisella Haapasaarella on talvisin vain kourallinen asukkaita, kesällä saapuvat veneilijät ja kesäasukkaat.
Vaikka Tiilikkajärven upeat hiekkarannat, kauniit harjuniemet ja upeat aapasuot antavat parastaan kesällä, myös kansallispuiston talvinen luonto tarjoavat upeat puitteet retkeilyyn.
