Lapinpöllö on huuhkajan jälkeen suurin pöllömme, jopa 70 senttiä pitkä. Lapinpöllön soidinääni on vaimeneva, hyvin kumea puuskutus ”huh-huh-huh…”, tavallisesti 8–12-tavuinen. Kuuntele lapinpöllön ääninäyte!
Kuva: Markus Varesvuo
Teksti: Pertti Koskimies
Lapinpöllö pesii vakituisimmin Pohjois-Pohjanmaalta Lounais-Lappiin, Kainuusta Koillismaalle ja Keski-Suomen itäosista Pohjois-Karjalaan. Ainakin parhaina myyrävuosina laji pesii hyvin hajanaisesti myös Satakunnan, Itä-Hämeen ja Etelä-Karjalan kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä ja satunnaisesti muuallakin Metsä-Lappia myöten. Lapinpöllö suosii iäkkäitä, aukioiden, metsäpeltojen ja soiden pilkkomia, melko luonnontilaisia metsiä. Pesä on vanhassa haukanpesässä, joskus pökkelön päässä tai jopa vanhan muurahaiskeon päällä maassa.
Lapinpöllö on huuhkajan jälkeen suurin pöllömme, jopa 70 senttiä pitkä. Sen tuuhea höyhenpuku kuitenkin hämää, sillä painoa on vain kilosta puoleentoista, kun taas huuhkaja painaa yleensä 2–4 kiloa. Lapinpöllöllä on hyvin suuri pää, ja naamassa pienehköjä keltaisia silmiä ympäröivät tummat ohuet renkaat. Selkä on tummatäpläisen harmaa, vasta juovikkaan vaalea.
Lapinpöllön soidinääni on vaimeneva, hyvin kumea puuskutus ”huh-huh-huh…”, tavallisesti 8–12-tavuinen. Toinen äänityyppi on tasainen ”hump-hump…”. Ääni ei kuulu tiheässä metsässä kilometriäkään. Naaraan ääni on koriseva ”khruuh-khroah…”, poikasten piiskuttava ”ptiih-ptiih…”.
Ääni: Lauri Hallikainen
Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Töyhtöhyyppä on todellinen kevääntuoja. Se ei helposti erehdy jäämään Suomeen talven viettoon, vaan lähtee jo hyvissä ajoin kesällä ja syksyllä talvea pakoon Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Maalis–huhtikuussa hyypät kuitenkin saapuvat heti ensimmäisten lämpimien lounaisvirtausten myötä pelloillemme kevään airueiksi.