Kuuntele: Pikkulokilla on nenäsointinen ja naakkamainen ääni
Pikkulokki on nimensä mukaisesti pieni ja siro lokki, joka muistuttaa naurulokkia sysimustine päineen ja niskoineen. Lokkikoulussa tutustutaan pikkulokkiin.
Kuva: Jari Peltomäki
Teksti: Johanna Mehtola
Pikkulokki on nimensä mukaisesti pieni ja siro lokki, joka muistuttaa naurulokkia sysimustine päineen ja niskoineen. Pikkulokki lentelee tiiramaisen kepeästi ja heittelehtivästi, jolloin sen mustat siiven alapuolet näkyvät; naurulokilla siivenaluset ovat vaaleammat.
Pikkulokki on erikoistunut syömään surviaissääskiä, vesiperhosia ja mui- ta vesihyönteisiä, joita se napsii veden pinnalta ja ilmasta. Laji pesii jopa sadan parin yhdyskunnissa aina Lapin eteläosia myöten, usein naurulokkien kanssa. Pikkulokkeja on maassamme 10 000–13 000 paria.
Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus) Koko: Pituus 24–28 senttiä, siipien kärkiväli 60–70 senttiä, paino 90–180 grammaa. Pesä: Kelluvien vesikasviversojen päällä tai märällä lietteellä. Pesiminen: Munii toukokuussa kolme munaa. Levinneisyys: Lähes koko maassa Lapin eteläosia myöten. Talvehtiminen: Pohjanmerellä, Atlantilla ja Välimerellä. Ravinto: Hyönteiset, madot ja pikkukalat. Ääni: nenäsointinen, hieman naakkamainen keäk-gneäk. Tuntomerkit: Musta pää ja niska, tumma nokka, kirkkaanpunaiset jalat, vaalea siiven kärki, pyöreäpäinen siipi alta tumma.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Töyhtöhyyppä on todellinen kevääntuoja. Se ei helposti erehdy jäämään Suomeen talven viettoon, vaan lähtee jo hyvissä ajoin kesällä ja syksyllä talvea pakoon Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Maalis–huhtikuussa hyypät kuitenkin saapuvat heti ensimmäisten lämpimien lounaisvirtausten myötä pelloillemme kevään airueiksi.