Lokkikoulussa tutustutaan selkälokkiin. Selkälokista erotetaan neljä alalajia, joista nimialalaji (Larus fuscus fuscus) pesii Suomessa.
Selkalokki, Helsinki 10.8.2007. Kuva: Tomi Muukkonen
Teksti: Johanna Mehtola
Mustaviittainen selkälokki on ajankohtainen, sillä se on lintujärjestö Birdlife Suomen vuoden lintu.
Selkälokista erotetaan neljä alalajia, joista nimialalaji (Larus fuscus fuscus) pesii Suomessa. Selkälokin toinen nimi voisi olla ”suomilokki”. Nimittäin puolet, noin 7000 paria, koko maapallon nimialalajin selkälokkikannasta lennähtää Suomeen pesimään.
Selkälokki (Larus fuscus) Koko: Pituus 50–55 senttiä, siipien kärkiväli 115–135 senttiä, paino 640–930 grammaa. Pesä: Luodolla, yleensä kasvillisuuden suojassa. Pesiminen: Munii toukokuussa kolme munaa. Levinneisyys: Saaristossa ja suurilla järvillä lähes koko maassa. Talvehtiminen: Itä-Afrikassa ja Intian valtamerellä. Ravinto: Kaikkiruokainen. Ääni: Matalaa ja nopeaa kaklatusta. Tuntomerkit: Keltainen nokka, keltaiset jalat, musta selkä, musta siivenkärki, siiven takareuna ohuelti valkoinen. Uhanalaisuus: Vaarantunut
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Töyhtöhyyppä on todellinen kevääntuoja. Se ei helposti erehdy jäämään Suomeen talven viettoon, vaan lähtee jo hyvissä ajoin kesällä ja syksyllä talvea pakoon Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Maalis–huhtikuussa hyypät kuitenkin saapuvat heti ensimmäisten lämpimien lounaisvirtausten myötä pelloillemme kevään airueiksi.