Aamuyön ja aamuvarhaisen tunnelmia Haapsalun maisemista.
Pieni pöllö huutaa yhä! Varpuspöllön vihellys halkaisee aamuhämärän. Kuvan varpuspöllö on kuvattu tämän retken varpuspöllöä aiemmin Viikissä.
Teksti: Samuli Haapasalo
Pysähdyn sille niitylle, jossa olen nähnyt ainoan kerran elämässäni ilveksen. Hämärä on vielä aika syvä. Mutta olen onnekas. Helmipöllö puputtaa innokkaasti suuren rauhoitetun suoalueen ”ranta”metsässä. Siinä sille on kaipaamaansa laajaa erämaata.
Siirryn seuraavalle niittyaukealle, puolen kilometriä. Tässä olen kohdannut kurkia ja pikkujoutsenia aiempina vuosina. Nämä ovat suosikkipaikkojani. Ja nyt minut yllättää heti helmipöllön jälkeen varpuspöllö. Tunnistan äänen suunnasta hienot haavat, jotka tarjoavat pikkuiselle pöllölle varmasti oivan pesäkolon, tikan hakkaaman.
Täysi kuu paistaa aamuyön viimeisiin hetkiin. On pääsiäislauantai. Kaunis ja tunnelmallinen. ”Pieni pöllö huutaa yhä”, niminen osa tsekkiläisen säveltäjän Leoš Janáčekin pianosarjasta ”Umpeenkasvaneella polulla” soi mielessäni. Sen surullinenkin tarina liittynee kuitenkin varpuspöllön sijaan tornipöllöön. Mutta täällä pohjoisessa voimme tulkita varpuspöllöksi, sehän siellä nyt huutaa.
Tässä ensimmäinen hanhiparvi auringonnousua odottavissa sävyissä koristeellisten puitten maisemassa. Lääne-Nigula, aamulla 31.3.2018
Vielä jatkan suuremmalle aukealle, parin valtaojan risteykseen. Kevään ensimmäiset näkemäni metsä- ja tundrahanhet saapuvat komealla joukolla, noin 250 lintua. Samaan aikaan karahtelee 25 kurjen parvi. Sekin laskeutuu pellolle. Pian nousee aurinkokin. Muuttajat ovat kärkijoukkoa, kiurut eivät nouse vielä laulamaan auringon nousussa.
Neljä hirveä katsoo uteliaana kuvaajaan. Emme pelästy toisiamme. Ehkäpä alueen sudet ovat keränneet hirvet tiiviisti yhteen. Kuvat Samuli Haapasalo, Haapsalu, Viro 31.3.2018 aamulla.
Lähden taas liikkeelle. Törmään onnekkaasti peräti neljään hirveen. Ne ovat tiiviisti porukassa. Saan niistä kuvia kaunista metsää vasten, etualan hakkuutähteet kuitenkin vähän häiritsevät. Hieman aikaisemmin olin jo kuvannut kymmenkunnan metsäkauriin laumaa auringon ensi säteissä.
Tällaisia aamuvarhaisen tunnelmia osuu linturetkeilijälle aina joskus. Näin monta erilaista herkkää kohtaamista luonnossa parin kolmen tunnin aikana tuntuu erityisen hyvältä, kun kevätmuuttokin on antanut odottaa.
Metsäkauriit aamun ensimmäisissä valoissa, 31.3.2017 aamulla Lääne-Nigulassa.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja.
Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Jalohaikaran ensimmäinen pesintä Suomessa oli vain ajoituskysymys, sillä niiden vierailut Suomenlahden pohjoispuolella ovat yleistyneet selvästi viime vuosina.
Gotlannissa kelpaa lintuharrastajan lomailla. Siivekkäitä voi havainnoida maisemamatkailun lomassa ja kulttuurikohteeksikin löytyy museollinen lintumaalari Lars Jonssonin töitä.
