Mistä retkeilijä löytää lapintintin? Lapintiainen on paikkalintu, nuoret voivat vähän vaeltaa, mutta ani harvoin kauas kotiseudustaan.
Ruskea päälaki, mustan ruskea leukalappu ja vaalean ruskeat kyljet: symppis lapintiainen! Kaamanen v. 2016. Kuvat: Samuli Haapasalo
Teksti: Samuli Haapasalo
Lapintiainen on sympaattinen, pörröinen tiainen. Sen pää on vähän suuren oloinen. Kauniin ruskea päälakikalotti on lapintiaiselle tunnusomainen. Myös kylkien höyhenyksen ruskea väri erottuu selvästi. Äänet ovat vähän lyhyempiä ja ”sähähtävämpiä” kuin hömotiaisen, mutta saman sävyisiä.
Lapintiainen on viimeisen sadan vuoden aikana vetäytynyt jopa noin 200 kilometriä pohjoiseen. Sen kanta on vahvimmillakin esiintymisalueilla Itä-Lapissa harventunut. Pesimäalue ei Länsi-Lapissa ulotu enää Pelloa etelämmäksi, idässä kuitenkin Posiolle, Kuusamoon ja Suomussalmelle. Vähenemiseen ja kannan etelärajan siirtymiseen pohjoisemmaksi arvioidaan olevan kaksi syytä: ilmaston lämpeneminen ja vanhojen metsien väheneminen.
Mistä retkeilijä löytää lapintintin? Lapintiainen on paikkalintu, nuoret voivat vähän vaeltaa, mutta ani harvoin kauas kotiseudustaan. Hiljainen hiihtoretki Lapissa, vanhahkossa havupuuvaltaisessa, koivujen vielä täydentämässä metsässä olisi paras ehdotus. Mutta lapintiaista esiintyy myös männiköissä ja tunturikoivikoissa, jokivarsien pajukoissakin.
Vanhojen, erityisesti havupuuvaltaisten metsien lintu lapintiainen tulee pihapiiriinkin lintulaudalle. Kaamanen vuodelta 2002.
Oivia paikkoja löytää lapintiainen ovat myös vanhojen pihapiirien lintulaudat ja ruokintapaikat, joille lapintintti tulee mielellään talvella. Poroerotuksellekin se voi ilmestyä etsimään rasvaa. Ja voihan lapintiainen tulla kurkistelemaan tulille pysähtynyttä hiihtäjääkin.
Norjassa lapintiaisen kannan painopiste on aivan pohjoisessa Finnmarkin läänin alueella, mutta sillä on myös etelässä Skandien korkeuksissa eristynyt kanta.
Kolopesijänä lapintiainen pesii usein pohjantikan vanhoissa koloissa tai kaivaa pesäkolon, mutta sen saa pesimään myös pönttöön.
Miten pieni lapintiainen voi pärjätä kaamoksessa lyhyen päivän ja pitkän yön ankarissakin pakkasissa? Lapintiaiselle on kehittynyt kyky merkittävästikin alentaa ruumiinlämpöä yöksi, jolloin energiankulutus vähenee. Talven varalle puihin kätketyt siemenet ovat toinen välttämätön keino. Hyvä yöpymiskolo antaa myös suojaa. Silti ankarina talvina lapintiainen on kovilla ja kannan koko vaihteleekin paljon.
Yksi ”erikoisuus” lapintiaisesta vielä. Lapintiaisen levinneisyysaluetta ovat paitsi Eur-Aasian pohjoiset osat myös Pohjois-Amerikassa Alaska. Se on ainoa tiaisista, joka on kaikissa näissä maanosissa, Amerikassa tosin vähälukuisempana.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja.
Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Jalohaikaran ensimmäinen pesintä Suomessa oli vain ajoituskysymys, sillä niiden vierailut Suomenlahden pohjoispuolella ovat yleistyneet selvästi viime vuosina.
Gotlannissa kelpaa lintuharrastajan lomailla. Siivekkäitä voi havainnoida maisemamatkailun lomassa ja kulttuurikohteeksikin löytyy museollinen lintumaalari Lars Jonssonin töitä.
