Miten pieni, hento lintu pystyy syömään kovakuorisen auringonkukan siemenen tai kauranjyvän? Miten se saa ne rikki?
Kuva: kakadu / ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Seppo Vuolanto
Miten pieni, hento lintu pystyy syömään kovakuorisen auringonkukan siemenen tai kauranjyvän? Miten se saa ne rikki?
Lintulautojen elämää tarkkaan seuraamalla saa vastauksen tähän kysymykseen. Eri linnuilla on erilaisia keinoja.
Tiaiset ottavat siemenen tai jyvän, asettavat sen varpaidensa väliin, nokkivat terävällä nokallaan kuoreen reiän ja syövät jyvän tai siemenen kokonaisena tai paloittain.
Punatulkku ja viherpeippo kuorivat auringonkukan siemenen halkaisemalla kuoren terävän nokanreunan avulla ja pyörittämällä siementä nokassaan vahvan kielensä avulla niin, että kuorenpalat putoilevat.
Keltasirkulla on ylänokassaan sisäpuolella harjanne ja alanokassa ”hammas”, joka helpottaa kauranjyvän kuoren irrottamisessa.
Pienet urpiaiset ja vihervarpuset eivät välttämättä saa kovia auringonkukan siementen kuoria rikki, ja ne joutuvat tyytymään lintulaudan alta löytyviin kuorenpalasiin, joiden sisään on jäänyt siemenen muruja muiden lintujen jäljiltä.
Linnuilla ei ole hampaita, joilla purra palasiksi kova jyvä. Hampaiden virkaa toimittaa ruuansulatuskanavassa kivipiira, jolla lintu jauhaa siemenet hienoksi. Tämän vuoksi linnut tarvitsevat ajoittain hiekkaa tai pieniä kiviä korvaamaan kuluneet jauhinkivet.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Tässä 25-osaisessa sarjassa tutustumme lintulaudan ruokailijoihin. Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) ei juuri esittelyjä kaipaa. Tämä talvisen lintumaailman väriläiskä lennähtää ilmojen kylmetessä metsän siimeksestä ihmisten ilmoille ja ruokinnoille.
Tässä 25-osaisessa sarjassa tutustumme lintulaudan ruokailijoihin. Kuusitiaisen (Parus ater) nähdessään pitää hieraista silmiään; linnun olemuksessa kun on vähän hömötiaista, vähän töyhtötiaista ja vähän sinitiaistakin. Muihin tiaislajeihin verrattuna kuusitiainen on pirteämmän ja eloisamman oloinen.
Tässä 25-osaisessa sarjassa tutustumme lintulaudan ruokailijoihin. Sinitiaista (Parus caeruleus) voisi ulkoasunsa perusteella sanoa sähäkäksi punkkariksi. Sininen päälaki ja pieni mutta pippurinen olemus eivät jää lintulaudalla huomaamatta.