Satavuotiaan Suomi-neidon luonnonhelmoista on otettu kaikki mahdollinen irti, ja yhä enemmän halutaan ottaa.
Kirkastuvat päivät lupailevat jo kevättä Pomarkun Isonevalla. Kuva Antti Partanen/Vastavalo
Teksti: Heikki Vasamies
Olisi hienoa jos satavuotiasta Suomi-neitoa voitaisiin juhlia niin että syntymäpäiväsankari olisi moitteettomassa juhlakunnossa. Siksi on hämmentävää että Suomemme on luonnon ja ympäristön puolesta vähän raihnaisessa ja kuluneessa tilassa. Sen helmoista on otettu kaikki mahdollinen irti, ja yhä enemmän halutaan ottaa.
”Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht’yömme, kesät kirkkahat” Maamme-laulu 3. säkeistö (säv. Fredrik Pacius, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. san. Paavo Cajander)
Koskemme eivät enää pitkään aikaan ole kuohuneet vapaina, ja ikihongat humisevat vain suojelualueilla. Ilmasto on muuttumassa, järviämme uhkaa rehevöityminen ja rannikoillamme killuu tonnikaupalla mikromuovijätettä.
Juuri tällä hetkellä suurimmassa vaarassa ovat vanhojen luonnonmetsiemme rippeet ja niiden monimuotoinen eliöstö. Monimuotoisuuden väheneminen on kuin ihmisen vanheneminen: se ei hätkäytä, koska se tapahtuu vähitellen. Ala kerrallaan pusikoiksi hakatuissa metsissä ja kuivatuissa korvissa luontoarvojen heikkeneminen etenee sen verran verkkaisesti, että jatkuvasti huonontuvaan tilanteeseen ikään kuin totutaan. Vain hetkittäin pysähdytään ihmettelemään että ”missä kaikki pyyt ovat”, ”miksei töyhtötiaista ole näkynyt pitkään aikaan” tai ”ennen tässä kasvoi kangasvuokkoja”. Vanhat metsät ja niiden eliöstö ovat vaarassa jäädä kirveen alle, kun hallituksen bioenergialinjauksia pannaan käytäntöön. Hakkuiden myötä hiilinielu pienenee, ja poltossa puihin sitoutunut hiili vapautuu ilmaan. Ei kovin innovatiivista energia- ja ilmastopolitiikkaa…
Ihmiskunnan nykymeno on sellaista, että toisella kädellä raivataan, hakataan, hyödynnetään, muutetaan rahaksi ja tehdään voittoja, ja toisella yritetään paikkailla jälkiä.
Pitääkö olla huolissaan? Kyllä pitää. Mutta ei toivoton. Onneksi jotain on vielä jäljelläkin. Ja se, luonto, toivottaa meidät joka päivä tervetulleeksi. Rentoutumaan, lepäämään, hengittämään, liikkumaan ja ihailemaan.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Jättipalsamia torjutaan tänä kesänä monin paikoin. Listaan jutun lopussa on kerätty eri puolella Suomea järjestettäviä talkoita – osallistu lähimpään tai järjestä omat!
Tutkija Antoinette J. Piaggio ja professori Gernot Segelbacher avaavat geeniteknologian mahdollisia sovelluksia lajien suojelussa. Vaikeita kysymyksiä on yhä pohdittavana.
Mihin ihmiskunnan toiminta maapallollamme johtaa? Jos monimuotoinen elämä jatkaa tuhoutumistaan, se on ihmiskunnankin loppu. Vai pitäisikö jaksaa uskoa, että ihmisellä riittää älyä estää katastrofi?
YK:n Cristiana Paşca Palmer myöntää, että luonnon monimuotoisuus hupenee tavoitteista ja sopimuksista huolimatta. Hän kuitenkin vakuuttaa, että maapallo on vielä pelastettavissa.
