Itämeren vieraslajien torjunta nytkähti viime kuussa eteenpäin, kun voimaan astui Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n painolastivesiyleissopimus. Painolastivesisopimuksen tarkoituksena on siis ehkäistä vieraslajien leviäminen alusten painolastivesien välityksellä. Toki ollaan jo hiukan myöhässä, sillä Itämereen on muun muassa painolastivesien mukana tullut yli 120 vieraslajia, joista noin 80 on jo kotiutunut, Suomenkin vesille parikymmentä.
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva liejutaskurapu ratifioi saapumisensa Suomeen vuonna 2009. Kuva: Pasi Kannisto / Vastavalo
Teksti: Heikki Vasamies
Itämeren vieraslajien torjunta nytkähti viime kuussa eteenpäin, kun voimaan astui Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n painolastivesiyleissopimus.
Sopimuksen voimaantuloa on odotettu vuosia. Sen valmistelu aloitettiin jo 1990-luvun alussa, ja vihdoin vuonna 2004 IMO hyväksyi sopimuksen suurten odotusten saattelemana. Voimaanastumisen ehdoksi asetettiin, että sopimus piti ratifioida vähintään 30 maassa, jotka edustavat 35 prosenttia maailman kauppalaivatonnistosta.
Tavoite oli, että alukset varustettaisiin vuosina 2009–2016 painolastiveden käsittelylaitteistolla, jolla estettäisiin vieraiden eliölajien leviäminen. Totuttuun kansainväliseen tapaan sopimuksen ratifiointi eteni etanavauhtia, ja valmista tuli siis vasta tämän vuoden syyskuussa, kun Suomi oli vaa’ankieliasemassa ratifioinut sopimuksen vuotta aiemmin.
Yli kaksikymmentä vuotta oli jo vierähtänyt, ja vaikka Suomi sijaitsee luonnoltaan erityisen herkän Itämeren äärellä, Suomikin kikkaili Ruotsin ja Saksan vanavedessä ja ”kauppalaivaston kilpailukyvyn” varjolla laitteistoasennuksiin vielä viiden vuoden siirtymäajan. Näin asennuksen takarajaksi asetettiin vuosi 2022.
Painolastivesisopimuksen tarkoituksena on siis ehkäistä vieraslajien leviäminen alusten painolastivesien välityksellä. Toki ollaan jo hiukan myöhässä, sillä Itämereen on muun muassa painolastivesien mukana tullut yli 120 vieraslajia, joista noin 80 on jo kotiutunut, Suomenkin vesille parikymmentä.
Joukossa on sellaisia lajeja kuin Itämeren ankeriaskannalle ehkä viimeisen kuoliniskun antanut ankeriaan uimarakkoloinen, muun muassa Mustallamerellä ja Kaspianmerellä tuhoa aiheuttanut amerikankampamaneetti sekä itäisellä Suomenlahdella jo meriekosysteemia muuttava koukkuvesikirppu.
Mereiset vieraslajit ovat erityisen hankalia siksi, ettei niiden leviämistä pystytä rajoittamaan eikä yksilömäärien kasvua estämään sen jälkeen, kun ne ovat Itämereen kotiutuneet.
IMO:n seuraavan kunnianhimoisen projektin tavoitteena on vieraslajien kulkeutumisen estäminen laivojen rungoissa ja rakenteissa. Jos se on nyt pantu alulle, milloin kansainvälinen merenkulkuyhteisö saa valmista aikaan? 2050?
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Haitallista vieraslajia, aasianrunkojäärää, löytyi läheltä Sipoonkorven kansallispuistoa. Tutkija Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksesta vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin.
Kun lihaisien buffettien ja juhlaillallisten äärellä elänyt tasavallan presidentti twiittaa syövänsä lihaa vain kerran viikossa, silloin tietää, että suomalainen ruokakulttuuri on muutoksessa.
Metsähallitus on päätöksellään viimeistelemässä soidensuojelun täydennysohjelman romuttumisen. Se on ilmoittanut karsivansa valtionmailla lailla suojeltavien soiden osuuden 6000 hehtaariin ja siirtävänsä omalla päätöksellään muun käytön ulkopuolelle runsaat 19 000 hehtaaria.
Vuoden 2017 turhake paljastetaan tässä lehdessä. Loputtoman pitkä turhake-ehdokkaiden lista nosti taas esille kysymyksen hupenevien luonnonvarojen järkevästä ja kestävästä käytöstä. Kuka päättää, mihin raaka-aineita käytetään?
