Olen seurannut ikkunasta, kun kärppä käy ikkunan edessä läskinpalalla aterialla. Miksi orava ja kärppä eivät välitä ruudun takana olevasta tarkkailijasta vaikka muutoin pakenevat ihmistä?
Kuva: Wikimedia Commons
Teksti: Ilkka Koivisto
Olen seurannut ikkunasta, kun kärppä käy ikkunan edessä läskinpalalla aterialla. Miksi orava ja kärppä eivät välitä ruudun takana olevasta tarkkailijasta vaikka muutoin pakenevat ihmistä?
Kysymys on kiperä, ja vastaus jää väkisinkin arvailuiksi.
Ensimmäiseksi voi arvailla ikkunalasin optisten ominaisuuksien vaikutusta siihen, miten hyvin kärppä tai orava voivat nähdä sen läpi. Jos sisällä on pimeää tai hämärää, tilanne on samankaltainen kuin ulkoa ikkunasta kurkkivalla ihmisellä: kunnon näköhavaintoa ei synny. Mutta jos sisällä on valoisaa, tämä selitys ei päde.
Jos kysyjä on tarkoittanut tilannetta, jolloin huoneessa on valoisaa ja siitä huolimatta kärppä ja orava ahertavat ruuan kimpussa ikkunan ulkopuolella, syytä eläinten pelottomuuteen on arvailtava niiden kyvystä hahmottaa näkemänsä, ja nimenomaan tuon kyvyn rajallisuudesta.
Kun ihminen hahmottaa näköhavaintojaan, hän tukeutuu siihenastisen elämänsä varrella syntyneisiin muistikuviin. Tämän vuoksi ihminen pystyy kaikkia muita eläimiä paremmin selvittämään, mistä on kysymys, kun näköpiiriin ilmestyy entuudestaan tuntematon kohde. Tästä johtuen ihminen pystyy myös hahmottamaan eläimiä paremmin kohteita, jotka eivät liiku.
Tämänkaltainen aivotyö on muillekin eläimille mahdollista ja laajimmin sitä käyttävät aivoiltaan kehittyneimmät lajit. Mutta niinkin kehittyneiden eläinten kuin kärppien ja oravien hahmotus- ja reagointikyky ovat pitkälti myötäsyntyisten mallien varassa.
Ikkunan takana olevasta ihmisestä ne eivät saane sellaista kokonaiskuvaa, joka vastaisi jotakin synnynnäisistä saalistajien malleista. Siksi ne eivät reagoi hänen läsnäoloonsa, etenkään jos ihminen pysyttelee paikoillaan. Avomaastossa tilanne on toinen, ja silloin orava ja kärppä pyrkivät pitämään riittävän etäisyyden ihmiseen.
Kaupunkien ja taajamien kesyt oravat ovat poikkeus. Niiden käyttäytyminen on tulosta oppimisesta, joka on osin vanhemmilta poikasille siirtyvää perinnettä. Oppimista voisi arvailla kysyjän ikkunastaan tarkkailemien oravan ja kärpän kesyyden syyksi, ellei kysyjä olisi kertonut, että ne muutoin pakenevat ihmistä.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Pihassamme Helsingin Kannelmäessä vilisti valkoinen pieni ja solakka eläin, jonka määritimme kirjoista lumikoksi. Onko se kovin tavallinen eläin kaupungissa? Mitä se löytää ruuakseen kaupunkioloissa?
