Eläinten liikkumisen kuvailuun oli aiemmin tarkkoja ja vivahteikkaita sanoja.
Kuva: Pentti Sormunen / Vastavalo
Teksti: Jorma Laurila
Eläinten liikkumisen kuvailuun oli aiemmin tarkkoja ja vivahteikkaita sanoja. Oltiinhan silloin aivan liki luontoa ja luonnolla oli suorempi merkitys ihmiselle kuin nykyisin.
Kun poro nulkkaa, kulku on rentoa ja rauhallista. Tolvaaminen ja rukattaminen on puolestaan kovaa menoa. Siihen on usein syynä pelästyminen, esimerkiksi ihmisen kohtaaminen, tai kun poro on havainnut pedon, joka on naakimassa (hiipimässä) sitä kohti. Ahmajäseneksi kutsuttiin poron tiettyä takajalan osaa, johon ahma iski ja mursi sen.
Kun esimerkiksi poro on aivan liikkumatta paikoillaan tai kala järven tai puron pohjalla, se juroo. Kielitoimiston sähköisen sanakirjan mukaan nykyisin juroa tarkoittaa puuntaimien hidasta kasvua istutuksen jälkeen. Myös jurottaminen kuvaa paikallaan kököttämistä, mutta sillä on toinenkin merkitys, joka viittaa murjottamiseen tai apeuteen.
Sompion seudulla oli aikoinaan käytössä ilmeikäs sana olla tai uida kuivaselässä (Samuli Paulaharju: Sompio 1939). Se tarkoitti, että kalan selkä ja selkäevä olivat näkyvissä vedenpinnan yläpuolella.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Sarja päättyy lukuvinkillä, Samuli Paulaharjun teoksella Tunturien yöpuolta, jonka tarinoissa yhdistyvät upea luonnonkuvaus, kansanperinne ja tunturiseudun oma kieli.