Sanginjoen ulkoilumetsän rauhaan pääsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta.
Muita retkeilijöitä ei keskitalvella Sanginjoella juurikaan näy. Kuvat: Laura Salonen
Teksti: Laura Salonen
Maisema on hiiren hiljainen ja auringonvalo yltää vain juuri ja juuri valaisemaan päivää. Puhdas lumi ja talven pimein aika luovat metsäretkelle Oulun Sanginjoelle taianomaisen tunnelman.
Sanginjoen ulkoilumetsä sijaitsee noin 20 kilometriä koilliseen Oulun keskustasta. Se on Oulun kaupungin omistama laaja metsä- ja retkeilyalue.
Alueen suojelusta on käyty viime vuosina kiivasta keskustelua. Viimeksi suojeluehdotus hylättiin 2014. Tällä hetkellä Sanginjoen metsän itäosista on suojeltu noin 750 hehtaaria. Siellä kulkevat myös metsän merkityt luontopolut. Retkeilijä pääsee nauttimaan myös koskemattomista aarnimetsistä.
Sanginjoen reitin voi kulkea lyhyempinä rengasreitteinä, joita ovat viiden kilometrin mittainen Kalimeenlammen tai kymmenen kilometrin Isokankaan taival. Isokankaan reitillä pääsee ihastelemaan metsän vaihtelevaa harjuista maastoa.
Polku alkaa Isokankaanjärveltä, jonka rannalla olevalta laavulta voi nauttia metsän keskelle aukeavasta lumipeitteisestä järvimaisemasta. Järveltä polku jatkuu metsään, jonka korkealle kurkottavat männyt ja tiheässä kasvavat kuuset ovat kuin satukirjasta.
Retkeilypolulle pääsee Isokankaanjärveltä.
Osa reitistä kulkee pitkospuita märemmillä kosteikkoalueilla, mutta talvella soista ei ole tietoakaan. Kaikkialla on valkoista, vain puiden korkeudet ja metsikön tiheys vaihtelevat lumimaisemassa. Aika ajoin polkua risteää metsäautotie, jonka jälkeen reitti vie takaisin metsän siimekseen.
Vaikka Sanginjokea nimitetään ajoittain Oulun retkeilykohteiden ykköseksi, siellä saa kulkea talviaikaan rauhassa. Maahan satanut lumi on peittänyt polut, eikä muista retkeilijöistä näy jälkeäkään. Kulkijan täytyykin pysyä valppaana reittimerkkien kanssa, joita onneksi on tihein välein. Suurimmassa osassa reittiä polku erottuu hyvin, joten suurta eksymisen vaaraa ei ainakaan näillä lumimäärillä ole. Polun puhtaasta hangesta erottuvat suuret tassunjäljet. Olisiko ilves nauttinut valmiiksi tampatusta reitistä?
Reitin varrelta löytyy yllättäen vanha niittylato. Hetken päästä kuljemme merkityn jänisten ruokintapaikan ohi. Retkeilijän mielen pitävät luontokohteiden lisäksi virkeänä opastaulut, jotka kertovat mielenkiintoisia luonto- ja historiatärppejä. Useat laavut ja tulipaikat tarjoavat eväs- ja lepotauolle ennen kuin on aika kiiruhtaa metsästä pimeän alta pois.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Vastaa työajalla Suomen Luonnon verkkosivuista ja sosiaalisesta mediasta. Vapaa-ajalla retkeilee, ihastelee luontoa ja pohtii ekologisia valintoja arjessa.
Kolmen hengen Stingray-malli vaatii huolellisen pystytyksen, mutta palkitsee mukavilla unilla. Kylmällä säällä nukkujan alle kannattaa varata kaksi makuualustaa.
Metrolla metsään on Elli Keisteri-Sipilän uutuuskirja, joka esittelee Helsingin metroasemia ympäröivän luonnon ja vinkkaa erilaisia retkikohteita puistoista kinttupolkuihin. Haluan nähdä omin silmin, millainen retki metrosta voi alkaa, joten tässä heinäkuussa menen metsään kolmelta eri asemalta Keisteri-Sipilän kirja oppaanani.
Suojaisesta lahdenpoukamasta avautuu näkymä vanhaan luotsi- ja kalastajakylään. Viiden neliökilometrin kokoisella Haapasaarella on talvisin vain kourallinen asukkaita, kesällä saapuvat veneilijät ja kesäasukkaat.
