Uhanalaisuuden uudet arviot viittaavat siihen, että valkoselkätikan suojelu ei ole pelkästään valkoselkätikan suojelua vaan hyödyttää myös muita lahopuusta ja isoista lehtipuista riippuvaisia uhanalaisia lajeja.
Kuva: Nimimerki mre / Ikkuna Suomen Luontoon
Teksti: Pertti Koskimies
Uhanalaisuuden uudet arviot viittaavat siihen, että valkoselkätikan suojelu ei ole pelkästään valkoselkätikan suojelua vaan hyödyttää myös muita lahopuusta ja isoista lehtipuista riippuvaisia uhanalaisia lajeja.
Äskettäin Aleksi ja Petteri Lehikoinen Helsingin yliopistosta arvioivat valkoselkätikkojen määrän kolminkertaistuneen 1990-luvun alusta nykyiseen 120–180 pariin. Vuonna 2010 valmistunut uhanalaisuusluokitus eli Punainen kirja puolestaan osoittaa, että monien kääpä- ja kovakuoriaislajien tilanne on kohenemassa.
Valkoselkätikat ovat saaneet täydennystä rajantakaisesta Karjalasta, mutta samalla Suomen vanhoista ja isopuisista lehtimetsistä parhaat on suojeltu valkoselkätikan kymmenillä pesimäalueilla erityisesti Järvi-Suomessa. Tikkareviirien runsaassa lahopuustossa elää poikkeuksellisen monimuotoinen joukko kääpiä, kovakuoriaisia, kololintuja ja muita uhanalaisia lajeja. Lahopuun niukkuus on uhanalaisuuden syynä joka kolmannella ja puulajiston yksipuolistuminen joka viidennellä kovakuoriaislajilla.
Suomen Luonto -lehden avustaja, ornitologi Pertti Koskimies arvioi, että Suomen valkoselkätikkojen määrä voi ylittää parhaina vuosina jo 200 paria.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) kotiseutu, Etelä-Karjala, on Suomen metsiensuojelun ja yleensäkin luonnonsuojelun pahnanpohjimmainen murheenkryyni. Suomen ympäristökeskuksen tilastojen mukaan maakunnassa on suojeltu vain alle kaksi prosenttia metsämaasta.
Metsähallitus haluaa hakata Oulujärven hienoja saarimetsiä pikaisena proomutyönä. Hakkuut ovat ristiriidassa retkeilyalueen perustamisäädöksien kanssa ja osin vastoin luonnonsuojelulakia. Mikko Niskasaari perehtyi tilanteeseen.