Voikukkaa ajatellaan usein lajina, jonka lapsikin tunnistaa. Oikeasti kyseessä on suurempi ryhmä, johon kuuluu noin 500 hyvin samannäköistä lajia. Useimmat kasvitieteilijät suhtautuvat näihin kasveihin kuin pienet lapset ja puhuvat niistä vain voikukkina, koska lajien erottaminen toisistaan vaatii aivan erityisen perehtymisen.

Useimpien kasvien siemenet vaativat kehittyäkseen pölytyksen, mutta voikukille se ei ole välttämätöntä. Ilman pölytystä syntyneistä siemenistä kasvaa perimältään emokasvin kopioita. Aikojen saatossa sattuvat mutaatiot siirtyvät nekin sellaisenaan emokasvilta jälkeläisille. Näin eri kehityslinjat muotoutuvat vain hieman toisistaan poikkeaviksi lajeiksi.

Eikä siinä kaikki. Kasvit tuottavat myös elinkelpoista siitepölyä ja osa jälkeläisistä syntyy pölytyksen kautta. Tällöin peruslajien rinnalle syntyy huikea määrä välimuotoja, joissa ominaisuudet yhdistyvät kussakin eri tavoin.

Haluatko lukea koko jutun?

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

TILAA NYT!

🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä
Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia.

🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme
Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon. 

🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä.
Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.

📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!

Lehti + Digitilaus sisältää

• 10 painetun lehden numeroa vuodessa.
• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Lehti+Digi

Digitilaus sisältää

• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Digi